Unissakävely ilmiönä ja vinkkejä sen ehkäisyyn

Unissakävely tarkoittaa sängystä nousemista ja kävelemistä unen aikana. Unissakävelijä ei pysty reagoimaan ympäristöönsä, eikä yleensä jälkikäteen muista kävelleensä. Joissakin tapauksissa unissakävelijä saattaa kävellessään myös puhua unissaan, tuottaen yleensä sekavia kokonaisuuksia. Unissakävely onkin unissaan puhumiseen rinnastettava unihäiriö eli parasomnia. Näissä parasomnioissa henkilö havahtuu syvästä unesta vain osittain, ja valvetoiminta sekoittuu uneen.

Unissakävely-termi on peräisin latinankielisestä sanasta somnambulismus, joka koostuu sanoista somnus, joka tarkoittaa unta, ja ambulo, joka tarkoittaa kävelemistä. Unissakävelijä englanniksi puolestaan on sleepwalker tai somnambulist. Unissakävely voi kestää muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin. Useimmiten unissakävelijä palaa takaisin vuoteeseen, muistamatta herätessään unissakävelyn kokemuksia. Kesken kävelyn heräävä unikävelijä on hetken aikaa sekava ja ihmettelee sijaintiaan.

Unissakävely tapahtuu iltayöstä NREM-unen eli perusunen aikana, yleensä 1–2 tunnin kuluttua nukahtamisesta, ja sitä ilmenee erittäin harvoin lyhyiden päiväunien aikana. Unissakävelijän silmät ovat lähes poikkeuksetta auki, mutta unissakävely silmät auki ei kuitenkaan merkitse sitä, että kävelijä olisi tietoinen kävelyn aikaisista toimistaan. Useimmiten unissakävelijä käevelee vain ympäriinsä, mutta voi joissakin tapauksissa myös esimerkiksi käydä WC:ssä, pukeutua, avata ja sulkea ovia tai ikkunoita tai jopa lähteä ulos asunnosta. Joissakin tapauksissa unissakävely tapahtuu samanaikaisesti yöllisen kauhukohtauksen kanssa, jonka aikana unissakävelijä saattaa huutaa tai potkia.

Unissakävelyä esiintyy kaikenikäisillä – yleisintä lapsilla

Unissakävelijöitä arvioidaan olevan 1–15 prosenttia koko väestöstä. Unissakävely on kaikkein yleisintä 4–8-vuotiailla lapsilla, mutta myös unissakävely aikuisena on hyvin mahdollista. Tosin nuorten ja aikuisten unissakävely on huomattavasti lapsia harvinaisempaa, sillä iän myötä syvän unen määrä vähenee. Lasten unissakävelyssä aivot ja uni-valverytmi kehittyvät, ja kyseessä on lapsen kehityksen kannalta normaali ilmiö. Tutkimusten mukaan aikuisista enintään pari prosenttia kävelee unissaan säännöllisesti ja alle viisi prosenttia satunnaisesti, kun taas lapsen unissakävelyn ollessa kyseessä jopa 10–30 prosenttia lapsista tekee sitä satunnaisesti ja 1–5 prosenttia toistuvasti.

Tutkimusten mukaan unissaan kävelevät lapset ovat voineet olla levottomampia nukkujia 4–5 vuoden iässä, kuten myös herätä öisin keskimääräistä tiheämmin ensimmäisen elinvuotensa aikana. Aikuisiällä unissaan kävelevien on todettu hyvin useassa tapauksessa kävelleen unissaan myös lapsena. Unissakävelijän iästä riippumatta kyseessä on satunnainen tapahtuma, jota ilmenee vain harvoin sarjoina – joko peräkkäisinä öinä tai useita kertoja saman yön aikana. Unissakävelyä on tutkittu laajalti, ja jo 1780-luvulla ranskalainen hypnotismin perustaja Marquis de Puységur ryhtyi tutkimaan hypnotismin vaikutuksia siihen.

Mistä unissakävely johtuu – selittäviä taustatekijöitä

Unissakävelyn syyt kiinnostavat jokaista meistä, joka on kohdannut ilmiön joko henkilökohtaisesti tai perheenjäsenensä kohdalla. Unissakävelyn voi laukaista monet erilaiset tekijät. Yleisiä unissakävelyn aktivoivia taustatekijöitä ovat stressi, univaje, väsymys ja ahdistuneisuus. Myös ympäröivä häly ja entuudestaan outo nukkumapaikka voivat olla unissakävelyn syynä. Joskus unissakävelyn taustalla voivat myös olla sairaudet, kuten kuume, migreeni, uniapnea tai levottomien jalkojen oireyhtymä.

Alkoholi unissakävelyn aiheuttajana on sekin yksi yleisistä tekijöistä. Alkoholin käytön on todettu sekä lisäävän unissakävelyn todennäköisyyttä että huonontavan unenlaatua. Humalassa unissakävely ei ole mitenkään harvinaista, eikä unissakävely alkoholin vaikutuksen alaisena ole missään nimessä turvallista, kun kehoa säätelevät toiminnot ovat heikentyneet. Unissakävely kännissä on luonnollisesti ehkäistävissä yksinkertaisesti vähentämällä alkoholin kulutusta tai luopumalla siitä täysin. Alkoholin lisäksi myös liiallinen kofeiinin käyttö sekä tietyt lääkkeet voivat toimia unissakävelyn laukaisevina tekijöinä.

Unissakävely on näiden erilaisten ulkoisten tekijöiden lisäksi vahvasti perinnöllistä, ja hyvin usein myös unissakävelijän vanhemmat tai muut lähisukulaiset joko ovat kävelleet tai kävelevät unissaan. Mikäli joku perheenjäsenistä kävelee unissaan, on unissakävely jopa 10 kertaa todennäköisempää kuin sellaisesta perheestä tulevalla, johon ei kuulu unissakävelijöitä.

Unissakävely lapsen kohdalla johtuu harvemmin psyykkisistä häriöistä, mutta tutkimusten mukaan esimerkiksi lapsella todettu ADHD unissakävelyn laukaisijana on yleinen ilmiö – monien muiden unihäiriöiden ohella. ADHD-diagnoosin saaneen lapsen yöunia voidaan kuitenkin lukuisten tutkimusten osoittamien tulosten perusteella parantaa lasten painopeitolla, joka auttaa lasta rentoutumaan ja rauhoittumaan sekä parantamaan unenlaatua.

Unissakävelyyn liittyviin riskeihin kannattaa kiinnittää huomiota

Unissakävely lapsella voi herättää huolta vanhemmissa. Etenkin taaperon unissakävely johtaa helposti huoleen mahdollisista vahingoista ja onnettomuuksista. Joissakin tapauksissa myös aikuisen unissakävely voi aiheuttaa huolta muissa perheenjäsenissä. Olipa kyseessä sitten unissakävely aikuisen tai lapsen kohdalla, kodin ympäristöstä on tärkeää tehdä turvallinen.

Unissakävelyyn on aina syytä kiinnittää huomiota siksi, että siihen sisältyy erilaisia ympäristön aikaansaamia riskejä. Näitä voivat olla yhtä hyvin niin portaat kuin ikkunat ja ovet, joita monilla unissaan kävelevillä on tapanaan aukoa. Suurin huoli unissakävelijän perheenjäsenillä yleensä onkin vaarallinen unissakävely eli kävelijän poistuminen kotoaan täysin tiedostamatta. Ulos siirtyessään unissakävelijä nimittäin kohtaa entistä enemmän ympäristön asettamia haasteita. 

Makuuhuoneesta ja kodin muista huoneista kannattaa tehdä turvallisia unissakävelyn varalta. Ikkunat ja ovet on syytä sulkea ja mikäli kodissa on useampia kerroksia, portaiden yläpäähän kannattaa asentaa portti. On myös hyvä varmistaa, ettei kävelijän mahdollisilla kulkureiteillä ole esimerkiksi teräväkulmaisia huonekaluja tai muita mahdollisia vahinkoja aiheuttavia tekijöitä. Ulko-oven kiinni pysymisen voi myös varmistaa asentamalla siihen turvaketjun. Turvaketjun avaaminen vaatii käsiltä haastavaa motorista suoritusta, josta unissaan olevan on lähes mahdotonta suoriutua.

Fyysisten riskien lisäksi unissakävelyyn liittyy myös henkisiä riskejä. Näiden vahinkojen välttämiseksi unissakävelijän iästä riippumatta perheenjäsenten on hyvä tiedostaa se, että unissakävelystä herättäminen ei saa tapahtua äkillisesti kesken kävelyä. Äkillisesti herätetty unissakävelijä saattaa nimittäin olla sekava, hätääntynyt ja joskus jopa aggressiivinen.

Perheenjäsenen voi herättää varovaisesti, mikäli on vaarana, että hän on poistumassa kotoa tai joutumassa kotona riskialttiiseen tilanteeseen, josta voi olla seurauksena onnettomuus. Paras tapa on kuitenkin ohjata unissakävelijä rauhallisesti takaisin vuoteeseen, mikä ei välttämättä vaadi herättämistä. Herättämiselle ei ole tarvetta myöskään silloin, jos unissakävelijän ympäristö on turvallinen ja ikkunat ja ovet lukittuina.

Apukeinoja unissakävelyn vähentämiseen

Mikäli perheessä on unikävelijä, ennen pitkää mieleen tulee kysymys, miten lopettaa unissakävely. Lapsen unissakävely on useimmiten ohimenevä ilmiö, josta päästään eroon tämän varttuessa. Tästä syystä lapsen kohdalla ei tarvita unissakävelyn hoitoa tai tutkimuksia, eivätkä ne ole yleensä tarpeen myöskään aikuiselle unissakävelijälle. Lääkäriä on kuitenkin syytä konsultoida siinä tapauksessa, että aikuisen unissakävely on jatkuvasti toistuvaa, jatkuu lapsuudesta murrosikään saakka, aiheuttaa loukkaantumisia tai liittyy johonkin sairauteen. Lääkkeellinen hoito on harvoin tarpeen, mutta aikuisten unissakävelyä voidaan hoitaa myös muun muassa erilaisten hypnoosien avulla.

Apukeinoksi unissakävelyn selättämiseen voi lääketieteen tai muiden hoitojen sijaan ottaa huomion kiinnittämisen arjen perustavanlaatuisiin seikkoihin. Stressin ja univajeen vähentäminen voi jo merkittävästi parantaa unenlaatua ja sitä kautta myös vähentää unissakävelyä. Kun näihin seikkoihin kiinnitetään huomiota ja arjesta tulee sitä myötä rauhallisempaa, unissakävelystä voi päästä eroon suhteellisen vähäisellä panostuksella. 

Miten estää unissakävely – viisi vinkkiä unissakävelyn ehkäisyyn

• Vähennä arjen stressiä järjestämällä kalenteriin päivittäin riittävästi tilaa rentoutumiselle töiden, kotiaskareiden ja muiden aktiviteettien ohella. Kiinnitä huomiota niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat stressiä, ja keskity keksimään ratkaisuja stressitekijöiden poistamiseksi.
• Kiinnitä huomiota iltatuntien rauhoittamiseen turhalta hälinältä sekä säännölliseen uni-valverytmiin, sillä näiden tekijöiden on todettu vähentävän unissakävelyä. Pitäydy laatimassasi uniaikataulussa ja tee nukkumaanmenosta rauhallinen rutiini ilman televisiota tai älylaitteita.
• Mikäli lapsella esiintyy unissakävelyä usein ja säännöllisesti samaan kellonaikaan, lapsen voi herättää noin 15 minuuttia ennen kävelyn tavallista alkamisajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tätä metodia kokeillessa aikuisen on tärkeää pysyä rauhallisena ja myönteisenä.
• Vältä alkoholin ja kofeiinin sekä unta häiritsevien lääkkeiden käyttöä. Unissakävelijän kannattaa ylipäätään välttää runsasta juomista ilta-aikaan, sillä täysi virtsarakko voi laukaista unissakävelyn.
• Kokeile parantaa unenlaatua itsellesi mieluisalla, kehoa ilta-aikaan miellyttävästi rentouttavalla tavalla. Yksi todistetusti unenlaatua parantava apukeino on säännöllinen meditointi.